244 Vaativat kasvit | Opas 2026 - Sivu 4
Löydä 244 vaativat kasvit puutarhaasi. Täydellinen hoito-opas.
244 Vaativat kasvit
Näytetään 109–144 / 244
Mätäskatkero
Gentiana prostrata
Mätäskatkero (Gentiana prostrata) on pienikokoinen alppi- ja arktinen katkerokasvi, joka muodostaa matalia mättäitä suikertavista tai pystyistä varsista, joiden korkeus on vain 1–10 cm. Sen pienet soikeat lehdet myötäilevät maata, ja jokainen varsi tuottaa yhden vaaleansinisen putkimaisen kukan. Kukassa on neljä liuskaa, ja se avautuu kokonaan vain kirkkaassa keskipäivän auringossa, sulkeutuen kiertyen varjossa, kosketuksesta tai pilvisellä säällä. Lajia esiintyy laajalti Euraasian, Pohjois-Amerikan ja Andien alppi- ja subalpiinisilla vyöhykkeillä. Se kasvaa soilla, kosteilla niityillä, sulamisvesien ruokkimalla tundralla ja soraisilla kallioilla, kukkien kesäkuusta elokuuhun korkeudesta riippuen.
Geonoma
Geonoma
Geonoma on pienten ja sirojen palmujen suku, jotka kasvavat Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisten sademetsien varjoisassa aluskasvillisuudessa. Niillä on hienorakenteiset sulkamaiset lehdet ja ohuet varret, ja ne muodostavat tyylikkäitä mättäitä, jotka harvoin ylittävät muutaman metrin korkeutta, sopeutuen elämään metsän tiheän latvuston alla.
Setripikari
Geopora sumneriana
Geopora sumneriana, joka tunnetaan yleisesti nimellä setripikari, on kotelosieni, joka muodostaa symbioottisen mykorritsasuhteen ainoastaan setripuiden (Cedrus) kanssa. Itiöemä kehittyy aluksi maan alla ja nousee keväällä pintaan onttona pallona, joka halkeaa malja- tai tähtimäiseksi paljastaen sileän, kermanvärisen sisäpinnan, kun taas ulkopinta on tiheän ruskeakarvainen.
Riikinkukkokasvit
Goeppertia makoyana
Goeppertia makoyana, joka tunnetaan yleisesti riikinkukkokasvina, on upea trooppinen laji, joka on kotoisin Itä-Brasilian sademetsistä. Sen lehdet ovat luonnon taideteoksia: yläpinta esittelee vaalean- ja tummanvihreitä kuvioita, jotka muistuttavat lasimaalattuja katedraalin ikkunoita, kun taas alapinta on syvän violetin sävyinen. Kuten muutkin rukoilijasvikasvit, sen lehdet liikkuvat päivän aikana valon mukaan.
Raitakalatea
Goeppertia ornata
Goeppertia ornata, yleisesti Calathea ornata -nimellä tunnettu, on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen ruohovartinen kasvi. Se on kuuluisa syvänvihreistä soikeista lehdistään, joita koristavat hennot ja tyylikkäät sivujuovat, jotka vaihtelevat vaaleanpunaisesta valkoiseen muistuttaen siveltimenvetoja. Lehtien alapinta on väriltään eloisa viininpunainen tai violetti. Kuten muutkin Marantaceae-heimon kasvit, se osoittaa nyktinastaattista liikettä sulkemalla lehtensä pystysuoraan yöllä ikään kuin rukoukseen.
Ruusumaalattu Kalatea
Goeppertia roseopicta
Goeppertia roseopicta, joka tunnetaan yleisesti nimillä ruusumaalattu kalatea tai ruusumaalattu rukouskasvi, on trooppinen lehtikasvi, joka on kotoisin Brasilian Atlantin metsistä. Aiemmin Calathea roseopicta -nimellä luokiteltu kasvi kuuluu Marantaceae-heimoon ja on tunnettu upeista soikeista lehdistään, joissa on tummanvihreä pinta ruusunpunaisine ja hopeisineen siveltimenjälkineen sekä syvänvioletti alapuoli. Erityisesti Medallion-, Dottie- ja Rosy-lajikkeiden ansiosta kuuluisa kasvi taittaa lehtensä ylöspäin hämärän tullen käyttäytymisessä, jota kutsutaan nyktinastiaksi.
Sanderin kalatlea
Goeppertia sanderiana
Goeppertia sanderiana, tunnettu yleisesti nimillä Sanderin kalatlea tai sikaarikalatlea, on trooppinen lehtikoristekasvi, joka on kotoisin Ecuadorin ja Perun sademetsistä Etelä-Amerikassa. Sillä on suuret, näyttävät lehdet, joita koristavat vaaleanpunaiset tai valkoiset raitakuviot tummanvihreällä pohjalla. Marantaceae-heimoon kuuluvana kasvina se tunnetaan nyktinastisesta lehtiliikkeestään – lehdet avautuvat päivällä ja kääntyvät ylöspäin yöllä, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös 'rukoilukasviksi'.
Yövilkka
Goodyera repens
Yövilkka (Goodyera repens) on pieni, ikivihreä maassa kasvava orkidea, joka leviää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen havu- ja sekametsissä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Kasvi muodostaa juurakoiden avulla hitaasti laajenevia kasvustoja vanhoissa, häiriöttömissä havumetsissä, ja sen tummanvihreitä lehtiä koristaa hopeanvalkoinen verkkokuvio. Heinä-syyskuussa kasvi kasvattaa 10–20 cm korkean toispuoleisen kukinnon, jossa on 7–36 pientä valkoista tai vaaleanvihreää karvaista kukkaa. Yövilkka elää tiiviissä symbioosissa mykorritsasienien kanssa, joista sen taimet ovat täysin riippuvaisia.
Govenia
Govenia
Govenia on maassa kasvavien (harvemmin epifyyttisten) orkideoiden suku orkideakasvien (Orchidaceae) heimossa, käsittäen noin 20–24 lajia. Se esiintyy luonnostaan Meksikon, Keski- ja Etelä-Amerikan (Peruun ja Boliviaan asti) vuoristoisissa mänty-tammimetsissä sekä Karibialla; yksi taksoni, nykyään sukupuuttoon kuollut (Govenia floridana), kasvoi Floridassa. Kasvit tuottavat sipulimaisia mukuloita, jotka ovat kalvomaisten tuppien peitossa ja joista kasvaa yleensä kaksi laskostettua lehteä. Lehdet varisevat kausittain – joillakin lajeilla kukinta tapahtuu lehtien ollessa vielä läsnä, toisilla vasta niiden täydellisen kuivumisen jälkeen. Kukinto muodostaa tertun, jossa on useita vaaleita, yleensä valkoisia tai kermanvärisiä kukkia, usein violetin tai purppuranpunaisen täplikkäitä, jotka eivät avaudu kokonaan.
Tiikerikämmekkä
Grammatophyllum speciosum
Grammatophyllum speciosum on maailman suurin orkidealaji, Kaakkois-Aasian trooppisista sademetsistä kotoisin oleva jättiläismäinen epifyytti. Se muodostaa valtavia sokeriruokoa muistuttavia valesipulimättäitä, jotka voivat kasvaa yli 2,5 metrin pituisiksi, ja luonnossa mättäät voivat painaa useita satoja kiloja. Sen keltaiset, viininpunaisilla täplillä koristellut kukat puhkeavat tiheisiin, kaareviin terttuihin, mikä tekee siitä kasvitieteellisten puutarhojen ja vakavien orkideaharrastajien himoitun keräilykohteen.
Jättiraparperi
Gunnera tinctoria
Gunnera tinctoria, yleisesti tunnettu nimillä chilenjättiraparperi tai nalca, on valtava ruohovartinen perenna, joka on kotoisin Keski-Chilen ja Etelä-Argentiinan viileistä, kosteista metsistä. Siellä paikalliset ovat pitkään keränneet sen kirpeitä lehtivarsia raparperin kaltaisena vihanneksena. Se muodostaa valtavia, syvään liuskaisia lehtiä, jotka voivat olla yli metrin levyisiä, ja tuottaa kesällä tiheän, kartiomaisen kukinnon, jota seuraavat pienet oranssinpunaiset hedelmät. Alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella siitä on kuitenkin tullut vakava haitallinen vieraslaji Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Uuden-Seelannin ja osien Azoreiden kosteikoilla ja rannikkoalueilla, missä se muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisen kasvillisuuden ja tukkivat vesiväyliä – tarkista paikalliset säännökset ennen sen istuttamista näille alueille.
Aasialainen puusaniainen
Gymnosphaera podophylla
Gymnosphaera podophylla, tunnettu myös nimillä Alsophila podophylla tai Cyathea podophylla, on runkoa muodostava puusaniainen, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, Etelä-Kiinasta, Taiwanista, Japanista ja Ryukyu-saarilta. Se kasvaa varjoisissa metsän aluskasvillisuuskerroksissa, purojen varsilla ja rotkossa 600–1000 metrin korkeudella. Tämä kääpiömäinen puusaniainen kehittää tunnusomaisen rungon, jota koristavat syylämäiset, tummanviolettikiiltoiset vanhojen lehtiruotien juuret sekä kauniit kaksoisparijakoliset lehdet. Kasvi voi kasvaa jopa 1,8 metrin korkeuteen.
okrakääpä
Hapalopilus rutilans
Hapalopilus rutilans, suomeksi okrakääpä, on ainutlaatuinen sienilaji, jolla on tunnusomainen oranssinruskea tai kanelinvärinen itiöemä. Sen erityispiirre on välitön muuttuminen kirkkaan violetiksi joutuessaan kosketuksiin emäksisten aineiden (kuten ammoniakin) kanssa. Se kasvaa ensisijaisesti kuolleiden lehtipuiden rungoilla hajottaen puuainesta saprotrofisesti. Huomio: sieni on erittäin myrkyllinen; se sisältää polyporihappoa, joka aiheuttaa hermosto- ja munuaisvaurioita.
veritatti
Hortiboletus rubellus
Hortiboletus rubellus, tunnettu nimellä veritatti, on tattiheimoon kuuluva syötävä sieni. Sille on tyypillistä syvänpunainen tai viininpunainen lakki, joka on nuorena samettinen. Pillistö on keltainen ja muuttuu painettaessa siniseksi. Jalka on yleensä keltainen, ja siinä on punaista viirutusta tai pisteytystä. Se kasvaa lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa, usein tammien, lehmusten tai valkopyökkien alla, joiden kanssa se muodostaa mykorritsan eli sienijuuren.
veritryffeli
Hydnellum ferrugineum
Hydnellum ferrugineum, tunnettu veritryffelinä, on kiehtova maassa elävä sieni, joka muodostaa mykorritsan männyn kanssa. Sille on ominaista sen sitkeä, korkkimainen koostumus ja syvän punaruskeat nestepisarat, joita usein erittyy sen yläpinnalta aktiivisen kasvun aikana. Sienellä on piikkejä alapuolellaan lakkien sijaan, mikä on tyypillistä suvulle. Se ei ole syötävä äärimmäisen katkeran makunsa ja puumaisen koostumuksensa vuoksi, mutta sitä arvostetaan suuresti villan värjäyksessä, jossa se antaa kauniita beigen ja ruskean sävyjä.
Keltanäpy
Hydropisphaera peziza
Hydropisphaera peziza on kotelosienilaji, jolle ovat ominaisia sen pienet, maljamaiset hedelmätalot (periteekiot), jotka ovat väriltään yleensä vaaleankeltaisia tai oransseja. Ne kasvavat tyypillisesti lahoavalla puulla tai muiden sienten päällä, suosien erittäin kosteita ja varjoisia ympäristöjä lauhkeissa ja trooppisissa metsissä.
Keltavahakas
Hygrocybe acutoconica
Hygrocybe acutoconica, joka tunnetaan yleisesti keltavahakkaana, on silmiinpistävä sieni, jolle on ominaista kirkkaankeltainen tai oranssinkeltainen kartiomainen lakki. Lakki on usein limainen tai tahmea kosteana ja säilyttää terävän muotonsa myös kypsyessään. Sitä tavataan tyypillisesti luonnonlaitumilla, hiekkadyyneillä ja metsänreunoilla. Sienilajina sillä ei ole lehvistöä tai kukkia, vaan se tuottaa itiöitä lisääntymistä varten.
pallerakkolevät
Hypogymnia physodes
Hypogymnia physodes, suomeksi pallerakkolevät, on yksi yleisimmistä jäkälistä Suomessa. Sillä on lehtimäinen sekovarsi, jolle ovat ominaisia turvonneet (rakkomaiset) liuskojen päät. Yläpuoli on harmahtava tai valkeahko, kun taas alapuoli on musta ja ilman kiinnityssäikeitä (ritsoideja). Se on erittäin kestävä laji, joka kuitenkin reagoi herkästi rikkidioksidin aiheuttamaan ilmansaasteeseen, ja siksi sitä käytetään ilmanlaadun bioindikaattorina.
Ruskotatti
Imleria badia
Imleria badia, joka tunnetaan nimellä ruskotatti, on yksi arvostetuimmista ruokasienistä. Sille on tyypillistä kastanjanruskea lakki, joka on kostealla säällä hieman tahmea, sekä keltaiset pillit, jotka muuttuvat painettaessa sinisiksi. Se kasvaa pääasiassa havumetsissä muodostaen mykorritsan kuusten ja mäntyjen kanssa. Sitä arvostetaan sen kiinteän malon ja erinomaisen maun vuoksi.
Karvavyökääpä
Inonotus hispidus
Inonotus hispidus, joka tunnetaan yleisesti nimellä karvavyökääpä, on loissieni, joka elää pääasiassa lehtipuilla, kuten omenapuilla, saarnilla ja tammilla. Nuorena se on mehevä ja oranssinruskea, ja sen pintaa peittävät tiheät, karkeat karvat, joista se on saanut nimensä. Vanhetessaan sienen väri tummuu ja se muuttuu lopulta mustaksi ja hauraaksi. Sillä on tärkeä rooli ekosysteemissä puuaineksen hajottajana, mutta se voi olla isäntäpuulle kohtalokas aiheuttaessaan valkolahoa.
Siroionopsis
Ionopsis utricularioides
Ionopsis utricularioides on pieni epifyyttinen orkidea, joka on kotoisin neotrooppiselta alueelta Floridasta ja Karibialta Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Se muodostaa tiiviitä, jäykistä lehdistä koostuvia viuhkamaisia ruusukkeita ja kasvattaa ilmavia, haarautuvia kukkavanoja, joissa on lukuisia pieniä valkoisesta violettiin vivahtavia kukkia. Jokaisessa kukassa on leveä ja suonikas huuli.
Makkarapuu
Kigelia africana
Makkarapuu (Kigelia africana) on vaikuttava trooppinen puu Bignoniaceae-heimosta, kotoisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, missä se kasvaa jokien rannoilla, savanneilla ja avoimissa metsissä. Se on saanut kansanomaisen nimensä näyttävistä, puumaisista hedelmistään, jotka muistuttavat muodoltaan ja kooltaan roikkuvia makkaroita – ne voivat olla yli 50 cm pitkiä ja painaa jopa 10 kg. Luonnossa se kasvaa 10–18 metrin korkeuteen laajalla, leviävällä latvuksella. Yölliset, tummanpunaiset tai purppuranväriset kukat, joilla on epämiellyttävä tuoksu, houkuttelevat lepakoita, jotka ovat sen pääasiallisia pölyttäjiä. Raaka hedelmä on myrkyllinen ihmiselle, mutta fermentoinnin, paahtamisen tai kuivauksen jälkeen sitä on perinteisesti käytetty kansanlääkinnässä ja juomien valmistuksessa. Lauhkeassa ilmastossa, kuten Suomessa, makkarapuuta kasvatetaan yksinomaan huone- tai kasvihuonekasvina nuorena, koska se ei siedä pakkasta.
Lohisieni
Laccaria laccata
Lohisieni (Laccaria laccata) on erittäin muunteleva sieni, joka on yleinen monenlaisissa metsätyypeissä. Nimi viittaa sienen kykyyn muuttaa ulkonäköään kosteuden mukaan (hygrofaanisuus), minkä vuoksi se sekoitetaan usein muihin pieniin ruskeisiin sieniin. Se muodostaa elintärkeän mykorritsasymbioosin sekä lehti- että havupuiden juurten kanssa, mikä auttaa puuta ravinteiden otossa.
Kuusenleppärousku
Lactarius deterrimus
Kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) on sieni, joka elää symbioottisessa mykorritsasuhteessa kuusen kanssa. Sen tunnistaa oranssista lakista, johon ilmestyy iän myötä tai vaurioituessa vihreitä täpliä. Maltoa leikattaessa sieni erittää oranssia maitiaisnestettä, joka muuttuu muutamassa minuutissa viininpunaiseksi. Se on Euroopassa suosittu ruokasieni, vaikka se on maultaan hieman kitkerämpi kuin männynleppärousku.
Lehmäntatti
Leccinum scabrum
Lehmäntatti (Leccinum scabrum) on laajalti levinnyt ja arvostettu ruokasieni, joka kuuluu tattien heimoon. Sillä on harmaanruskea tai tummanruskea lakki, joka on kosketettaessa hieman tahmea, ja tunnusomainen valkoinen jalka, joka on peitetty tummilla suomuilla. Sieni kasvaa symbioosissa koivujen kanssa muodostaen niille mykorritsan.
Paratiisipähkinä
Lecythis pisonis
Lecythis pisonis, yleisesti paratiisipähkinänä tai apinakukkarona tunnettu, on majestuottinen trooppinen puu Lecythidaceae-heimosta, joka on kotoisin Brasilian Atlantin metsistä ja Amazonin sademetsästä. Se on kuuluisa erikoisista maljakon muotoisista puisista hedelmäkodistaan – niin sanotuista "apinakukkaroista" – joista apinat poimivat syötävät siemenet. Puu voi kasvaa metsäolosuhteissa jopa 40 metrin korkuiseksi. Sen siemenet muistuttavat Brasilian pähkinöitä, mutta ovat rakenteeltaan pehmeämpiä ja kermaisen täyteläisiä sekä maultaan miedompia.
Suopursu
Ledum palustre
Suopursu (Ledum palustre, syn. Rhododendron tomentosum) on pohjoisen pallonpuoliskon turvesoiden, soiden ja havumetsien tyypillinen, matalakasvuinen ikivihreä pensas. Sen nahkamaisissa, reunoiltaan taaksepäin kääntyneissä lehdissä on alapuolella tiheä, ruosteenruskea huopakarvoitus, joka erottaa sen selvästi samankaltaisista alppiruusulajeista. Myöhään keväällä-alkukesällä sen pienet, valkoiset kukat avautuvat sarjamaisina terttuina, levittäen voimakasta, huumaavaa tuoksua. Kasvin kaikki osat sisältävät myrkyllisiä diterpeenejä (ledol) ja grayanotoksiineja, joten suurempina määrinä nautittuna se voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen, huimausta, kouristuksia ja tajunnanmenetyksen – perinteisenä rohdoskasvina sitä käytettiin vain erittäin pieninä annoksina ja ulkoisesti.
Karvavinokas
Lentinus crinitus
Lentinus crinitus on saprofyyttinen kantasieni, jolle on ominaista suppilomainen lakki, jota peittävät jäykät karvat (sukaset), sekä johteiset heltat. Sitä tavataan yleisesti lahottamassa kuollutta puuta trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Vaikka sitä ei käytetä laajalti ravinnoksi sen sitkeän rakenteen vuoksi, sillä on suuri ekologinen merkitys ja bioteknologista potentiaalia.
Alppitähti
Leontopodium nivale
Alppitähti (Leontopodium nivale) on monivuotinen alppikasvi Asteraceae-heimosta, kotoisin Euroopan korkeista vuoristoista – Alpeilta, Karpaateilta, Pyreneiltä, Balkanilta ja Apenniineilta – missä se kasvaa kalkkikivikallioilla ja louhikoissa 1800–3400 metrin korkeudessa. Kukkivat varret, 3–20 cm korkeat (viljelyssä jopa 40 cm), kantavat pieniä keltaisia kukkia, jotka ovat ryhmittyneet 5–6-säteisen tähden muotoon ja joita ympäröivät valkoiset, tiheästi hienojen karvojen peittämät suojuslehdet. Nämä karvat suojaavat kasvia kylmältä, kuivuudelta ja voimakkaalta ultraviolettisäteilyltä korkealla. Se on ollut Romaniassa lailla suojeltu laji vuodesta 1933, julistettu luonnonmuistomerkiksi.
Kastanjaukonsieni
Lepiota castanea
Lepiota castanea, joka tunnetaan nimellä kastanjaukonsieni, on pieni, saprofyyttinen sieni Agaricaceae-heimossa. Sille on ominaista lakki, jota peittävät pienet, kastanjanruskeat suomut, jotka ovat asettuneet kehämäisesti vaalealle pohjalle. Vaikka sen ulkonäkö on herkkä, tämä laji on erittäin vaarallinen, sillä se sisältää amatoksiineja, jotka ovat samankaltaisia kuin kavalakärpässienessä (Amanita phalloides).
Kultaleukadendron
Leucadendron laureolum
Leucadendron laureolum, eli kultaleukadendron, on kestävä ikivihreä pensas, joka on kotoisin Etelä-Afrikan lounaisosan fynbos-kasvillisuusvyöhykkeeltä. Se kasvaa 1–2 metriä korkeaksi yhdellä puumaisella varrella ja tuottaa kirkkaan keltavihreitä kukkamykeröitä, joita ympäröivät näyttävät, talvikuukausina hehkuvat suojuslehdet. Hedekasvit ja emikasvit ovat erinäköisiä: hedeyksilöt ovat tiiviitä ja kullanhohtoisia, kun taas emiyksilöt ovat rennompia ja vihreämpiä, ja niihin kehittyy puumaisia, palonkestäviä siemenkäpyjä. Tämä sopeutuma auttaa kasvia selviytymään elinympäristönsä yleisistä maastopaloista, joiden jälkeen se vapauttaa varastoidut siemenensä uudistaakseen maiseman.
Elävät kivet
Lithops pseudotruncatella
Lithops pseudotruncatella on päivikkikasvien (Aizoaceae) heimoon kuuluva mehikasvi, joka on kotoisin Namibian ja Etelä-Afrikan kuivilta ja kivisiltä alueilta. Kasvi kuuluu niin kutsuttuihin "eläviin kiviin" – sen kaksi paksua, tyvestä yhteenkasvanutta lehteä muistuttavat väriltään ja rakenteeltaan ympäröiviä kiviä, mikä on kasvinsyöjiltä suojaava naamioitumiskeino. Joka vuosi lepokauden jälkeen vanha lehtipari kuivuu ja uusi, niiden välistä kasvava pari "imee" ne itseensä – tätä prosessia kutsutaan nahanluonniksi. Syksyllä lehtien väliin ilmestyy yksittäinen, päivänkakkaramainen kukka, joka on väriltään keltainen tai valkoinen. Kasvi kasvaa erittäin hitaasti, saavuttaen vain 2–5 cm korkeuden, ja muodostaa ajan myötä pieniä mättäitä.
Elävät kivet
Lithops species
Lithops, tunnettu nimellä elävät kivet, on kiehtovia meheviä kasveja, jotka ovat kotoisin Etelä-Afrikasta ja jotka ovat kehittyneet muistuttamaan kiviä ja soraa. Tämä luonnollinen naamioutuminen suojaa niitä petojen uhalta aavikkoympäristössä. Jokainen kasvi koostuu kahdesta yhteenkasvaneesta lehdestä, joiden välissä on halkeama, josta kukat puhkeavat.
Nuottaruoho
Lobelia dortmanna
Nuottaruoho on pieni, monivuotinen vesikasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kylmissä ja niukkaravinteisissa järvissä. Se muodostaa järven pohjaan uposlehtiruusukkeita, joiden lehdet ovat jäykkiä ja putkimaisia. Kesällä vedenpinnan yläpuolelle nousee 10–30 cm korkeita kukkavarsia, joissa on vaaleansinisestä valkoiseen vaihtelevia huulimaisia kukkia. Poikkeuksellisesti kasvi ottaa suurimman osan hiilidioksidistaan pohjasedimentistä eikä ilmasta – tämä sopeutuma mahdollistaa sen menestymisen olosuhteissa, joissa lähes mikään muu kasvi ei selviydy.
Peyote
Lophophora williamsii
Peyote (Lophophora williamsii) on pieni, pallomainen ja piikitön kaktus, joka on kotoisin Meksikon pohjoisosien ja Etelä-Texasin kalkkipitoisista aavikoista Chihuahuan aavikon alueelta. Se kasvaa vain noin 2–7 cm korkeaksi ja 4–12 cm halkaisijaltaan. Sen pinta on jakautunut pyöristyneisiin harjanteisiin, joissa on piikkien sijasta villavia karvatupsuja (areoleja). Kasvi kasvaa erittäin hitaasti; kestää vuosia saavuttaa täysi-ikäisyys ja kukkia pienin vaaleanpunaisin, valkoisin tai kellertävin kukkasin kevään ja kesän välillä. Se tunnetaan erityisesti sisältämästään meskaliinista ja muista psykoaktiivisista alkaloideista, minkä vuoksi sen hallussapito ja kasvatus on monissa maissa lakisääteisesti rajoitettua.
Heinäsirkkaorkidea
Lycaste locusta
Lycaste locusta, joka tunnetaan myös nimillä Ida locusta tai Sudamerlycaste locusta, on kookas, viileästä lämpimään viihtyvä orkidea. Se on kotoisin Perusta, missä se kasvaa litofyyttinä aurinkoisilla kalkkikivipengermillä ja kalliorinteillä 2 000–3 000 metrin korkeudessa. Sen soikeat valesipulit kasvattavat 2–3 leveää, poimuista ja suikeaa lehteä, jotka voivat kasvaa jopa 80 cm pitkiksi. Viljelyssä se kukkii keväällä (luonnossa syksyllä) riippuvin, vahapintaisin ja vihrein kukin, jotka ovat halkaisijaltaan jopa 11,5 cm. Kukissa on ripsureunainen huuli ja selkeä omenan tuoksu.
Mitä ovat Vaativat kasvit?
Vaativat kasvit ovat haastavia ja palkitsevat kokeneet puutarhurit. Ne vaativat erityisiä valo-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteita sekä jatkuvaa huomiota. Täydelliset harrastajille, jotka etsivät haastetta.
Vinkkejä Vaativat kasvit:n hoitoon
vaativat kasvit:n kanssa menestyminen on yksityiskohdissa. Seuraa kosteutta, käytä suodatettua vettä tarvittaessa, ylläpidä vakaata lämpötilaa ja ole valmis säätämään hoitoa kasvin reaktion mukaan.