2742 Helpot kasvit | Opas 2026 - Sivu 67
Löydä 2742 helpot kasvit puutarhaasi. Täydellinen hoito-opas.
2742 Helpot kasvit
Näytetään 2377–2412 / 2742
Huispilokki
Sempervivum tectorum
Sempervivum tectorum on kestävä, ikivihreä mehukas kasvi, joka muodostaa kauniita ruusukkeita lihavista, sinivihreistä lehdistä punertavanvioletein kärjin. Kotoisin Euroopan vuoristoalueilta, kuten Alpeita ja Pyreneiden vuoristosta, tätä sitkeää kasvia on viljelty vuosisatojen ajan. Nimi "Sempervivum" tarkoittaa latinaksi "elää ikuisesti", viitaten kasvin kykyyn tuottaa runsaasti sivuversoja. Lajinnimi "tectorum" tarkoittaa "kattojen kasvattia", sillä roomalaiset istuivat sitä perinteisesti katoille uskoen sen suojaavan rakennuksia salamaniskuilta.
Iberianmehitähti
Sempervivum vicentei
Sempervivum vicentei on pieni, mattomainen maksaruohokasvien (Crassulaceae) heimoon kuuluva mehitähti, joka on kotoisin Espanjan ja Portugalin vuoristoista. Se kasvaa luonnonvaraisena 600–2 300 metrin korkeudessa Kantabrianvuorilla ja Keskusvuoristossa. Kasvi muodostaa tiheitä mättäitä varrettomista ruusukkeista, joiden halkaisija on jopa 9 cm. Lehdet ovat meheviä, suikeita ja vihreitä purppuranvärisillä kärjillä. Niitä peittävät hienot nystykarvat, ja lehtien reunoissa on nähtävissä selkeä karvareunus. Kesällä ruusukkeesta nousee pysty, lehdellinen kukkavarsi, joka voi kasvaa 34 cm korkeaksi. Varren päässä on terttu tähtimäisiä, vaaleanpunaisia tai purppuraisia kukkia, joiden halkaisija on noin 2,5 cm. Kukinnan jälkeen kyseinen ruusuke kuolee, mutta sen tilalle kasvavat lyhyiden rönsyjen päihin muodostuneet tytärruusukkeet. Lajista tunnetaan kolme alalajia: vicentei, paui ja cantabricum.
Senecio
Senecio
Senecio on yksi kasvikunnan suurimmista suvuista, johon kuuluu yli 1 250 lajia Asteraceae-heimossa ympäri maailmaa. Sukuun kuuluu suosittuja koristesukkkulentteja, kuten helmisarka (S. rowleyanus), sininen liituköynnös (S. mandraliscae) ja hopeasenecio (S. cineraria). Sukkkulenttilajeista arvostetaan erityisesti niiden kuivuudensietoa, näyttävää ulkonäköä sekä sopeutumiskykyä niin sisä- kuin ulkotiloihin.
Mehinen pensassemecio
Senecio barbertonicus
Senecio barbertonicus on ikivihreä mehikasvipensas, joka on kotoisin Etelä-Afrikan Barbertonin alueelta, sekä Swazimaasta, Mosambikista ja Zimbabwen itäosista, missä se kasvaa kivisillä rinteillä jopa 1 700 metrin korkeudessa. Sen mehevät, vaaleanvihreät varret kantavat tiheästi pakkautuneita, lieriömäisiä, sormimaisia lehtiä, ja kasvi muodostaa tiheän, kumpumaisen pensaan, joka voi kasvaa 2 m (harvoin 3 m) korkeaksi ja leveäksi. Talvella se tuottaa oksankärkiin pieniä, tuoksuvia, kullankeltaisia päivänkakkarankukkia, jotka houkuttelevat mehiläisiä ja perhosia.
Hopeavillakko
Senecio cineraria
Hopeavillakko (Senecio cineraria) on tiivis, mätäsmäinen monivuotinen kasvi, jota arvostetaan sen samettisten, hopeanvalkoisten ja syvään liuskoittuneiden lehtien vuoksi ennemmin kuin sen pienten keltaisten, päivänkakkaraa muistuttavien kukkien vuoksi. Välimeren rannikolta kotoisin oleva kasvi viihtyy täydessä auringonpaisteessa ja niukkaravinteisessa, hiekkaisessa maaperässä. Se on helppohoitoinen peruskasvi reunuskasviksi, ruukkuihin ja kuivuutta kestäviin puutarhoihin. Sen nukkaiset lehdet heijastavat lämpöä ja hylkivät peuroja ja kaniineja, ja se toimii kauniina taustana kirkkaammin kukkiville kumppaneilleen koko kasvukauden ajan.
Meksikolainen liekkököynnös
Senecio confusus
Meksikolainen liekkököynnös (Senecio confusus) on voimakaskasvuinen, nopeakasvuinen ikivihreä köynnöskasvi, jonka kotialue on Meksiko ja Väli-Amerikka. Se on tunnettu upeista, päivänkakkaran kaltaisista kukinnoistaan, joiden väri vaihtelee kirkkaasta oranssista punaiseen ja joissa on kultaiset keskukset. Lämpimissä ilmastoissa se kukkii lähes ympäri vuoden. Tuettuna ritiloihin, aitauksiin tai pergoliin kasvi voi kasvaa yli 3,5 metrin korkeuteen. Se houkuttelee erinomaisesti perhosia, mehiläisiä ja kolibreja.
Vahavillakko
Senecio macroglossus
Senecio macroglossus, joka tunnetaan nimellä vahavillakko, on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva monivuotinen mehikasvimainen köynnös. Sen kolmiomaiset ja vahapintaiset lehdet muistuttavat varjomuratin lehtiä, mutta kasvi kuuluu asterikasvien (Asteraceae) heimoon. Se tuottaa kesällä keltaisia, päivänkakkaraa muistuttavia kukkia ja erittää mietoa sitruunan tuoksua, kun sen lehtiä kosketetaan.
Banaanimehipuu
Senecio radicans
Banaanimehipuu on riippuva mehikasvi, jota arvostetaan sen kaarevien, banaaninmuotoisten lehtien vuoksi. Lehdet laskeutuvat tyylikkäästi amppelien reunojen yli. Etelä-Afrikasta kotoisin oleva kasvi on nopeakasvuinen ja kuivuutta kestävä Asteraceae-heimon jäsen, ja se on sukua hernevillakolle. Täysikasvuisena se tuottaa pieniä valkoisia kukkia, jotka tuoksuvat kanelilta ja vaniljalta.
Kalliovillakko
Senecio squalidus
Kalliovillakko (Senecio squalidus) on kirkkaankeltainen mykerökukkainen luonnonkasvi asterikasvien (Asteraceae) heimossa. Se on kotoisin Sisilian ja Kaakkois-Euroopan kallioisilta tulivuoren rinteiltä. Se on lyhytikäinen perenna tai kaksivuotinen kasvi, joka kotiutui näyttävästi Britanniaan leviten rautateitä pitkin Oxfordista 1800- ja 1900-luvuilla. Sen iloiset, kultaiset päivänkakkaramaiset kukinnot ilmestyvät lähes ympäri vuoden – varhaiskeväästä syksyyn – ja kasvi kukoistaa vähällä hoidolla vallaten muureja, soraa ja joutomaita vaivatta. Vaikka kasvi on näyttävä, sen kaikki osat sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja, mikä tekee siitä erittäin myrkyllisen karjalle, lemmikeille ja ihmisille nieltynä.
Tahvavilla
Senecio viscosus
Senecio viscosus on voimakastuoksuinen, yksivuotinen asterikasveihin (Asteraceae) kuuluva rikkakasvi. Sitä peittävät tahmeat nystykarvat, joihin tarttuu pölyä ja hiekkaa, mikä antaa kasville harmahtavan ja epäsiistin ulkonäön. Sillä on pienet keltaiset, päivänkakkaramaiset mykerökukinnot, joiden kielikukat kiertyvät selvästi taaksepäin avautumisen jälkeen. Kasvi kasvaa yleensä noin 70 cm korkeaksi joutomailla, hiekkaisilla tai soraisilla paikoilla, rautateiden varsilla ja tienpientareilla. Kuten kaikki villakot, se sisältää myrkyllisiä pyrrolitsidiinialkaloideja, joten sitä on käsiteltävä varoen ja se on pidettävä poissa lasten, lemmikkien ja laiduneläinten ulottuvilta.
Senna / Kassia (suku)
Senna
Senna on suuri Fabaceae-heimoon kuuluva kukkivien kasvien suku, johon kuuluu noin 350 lajia trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Merkittäviä koristelajeja ovat muun muassa Senna alata (kynttelikköpensas) ja S. didymobotrya, joita arvostetaan niiden näyttävien keltaisten kukkapiikkien vuoksi. Siemenet ja lehdet sisältävät antrakinoneja, joilla on laksatiivinen vaikutus.
Joulusenna
Senna bicapsularis
Senna bicapsularis, joka tunnetaan yleisesti nimillä joulusenna ja perhospensas, on nopeakasvuinen puolivihanta pensas, joka on kotoisin trooppisesta Amerikasta. Se kuuluu hernekasvien (Fabaceae) heimoon ja voi kasvaa jopa 3,5 metrin korkeuteen. Sen merkittävin piirre on runsas kultaisen keltainen kukinta syksyllä ja talvella, jolloin useimmat muut kasvit ovat lepotilassa. Sitä käytetään laajalti maisemoinnissa, pensasaidoissa ja perinteisessä lääketieteessä.
Serjania
Serjania
Serjania on noin 250 lajia käsittävä saippuamarjakasvien heimoon kuuluva suku. Nämä köynnökset ovat kotoisin Amerikasta, ulottuen Yhdysvaltojen eteläosista Argentiinaan. Ne ovat puuvartisia kärhillä kiipeäviä kasveja, joilla on kerrannaislehdet ja pienet, valkoiset tai kellertävänvihreät, usein tuoksuvat kukkaryppäät. Paperimainen hedelmä on kolmisiipinen ja hajoaa osiin, jotka leviävät tuulen mukana. Useita lajeja on perinteisesti käytetty kalojen huumaamiseen.
Sinilubikka
Sesleria caerulea
Sinilubikka on matala, mätästävä ja ikivihreä koristeheinä, joka on kotoisin Euroopasta, mukaan lukien Ison-Britannian ja Irlannin kalkkikiviniityiltä. Se muodostaa tiiviitä, siistejä mättäitä kapeista, kaarevista lehdistä, jotka ovat yläpinnaltaan sinivihreitä ja alapuoleltaan kiiltävän tummanvihreitä, mikä antaa kasville sille ominaisen siniharmaan sävyn. Keväällä lehvistön yläpuolelle nousevat lyhyet, purppuranväriset kukkatähkät, jotka vaalenevat kypsyessään hiekanvärisiksi. Tämä kestävä ja helppohoitoinen kalkinsuosija on arvostettu puutarhoissa sen kompaktin kasvutavan, ympärivuotisen rakenteen sekä huonon, kivisen ja emäksisen maaperän sietokyvyn vuoksi.
Pantaheinät
Setaria
Pantaheinät (Setaria) on heinäkasvien (Poaceae) laaja suku, johon kuuluu yksi- ja lyhytikäisiä monivuotisia lajeja. Ne tunnetaan tiheistä ja harjasmaisista tähkäkukinnostaan, jotka muistuttavat ketunhäntää. Sukuun kuuluu yleisiä rikkakasveja, kuten viherpantaheinä (S. viridis), joita tavataan tienvarsilla, viljelyksillä ja muokatussa maassa lauhkeilla vyöhykkeillä ympäri maailmaa. Sukuun kuuluu myös tärkeä viljakasvi tähkäpantaheinä (S. italica), joka kesytettiin noin 8 000 vuotta sitten Keltaisenjoen varrella Kiinassa ja jota viljellään edelleen Aasiassa, Afrikassa ja osissa Eurooppaa ravinnoksi, heinäksi ja lintujen rehuksi. Koska kyseessä on sukutason kuvaus, nämä hoito-ohjeet heijastavat Setaria-lajien yleisiä kasvuolosuhteita, käyttäen viljeltyä tähkäpantaheinää pääasiallisena viitteenä.
Tähkähirssi
Setaria italica
Muinainen yksivuotinen viljakasvi, joka on jalostettu Aasiassa vihreästä pantaheinästä (Setaria viridis). Se kasvattaa pystyjä varsia, joiden päässä on tiheä, lieriömäinen ja harjasmainen tähkä; pieniä jyviä käytetään ihmisten ravinnoksi sekä karjan ja lintujen rehuna.
Keltatähkähirssi
Setaria pumila
Keltatähkähirssi on Euroopasta ja Aasiasta kotoisin oleva yksivuotinen heinäkasvi, joka on nykyään yleinen rikkakasvi ympäri maailmaa. Se muodostaa mättäitä, joiden korkeus vaihtelee 20 senttimetristä yli metriin. Kukinto on tiheä, lieriömäinen tähkä, joka on noin 4–8 cm pitkä ja jäykkien keltaisten tai purppuranpunaisten sukasten peittämä. Se muistuttaa suuresti vihertähkähirssiä, mutta sen lehtien tyviosassa on pitkiä, harvoja karvoja. Lajia tavataan nurmikoilla, jalkakäytävien raoissa, viljelypelloilla ja tienvarsilla. Se leviää ainoastaan siementen avulla.
Viherpantaheinä
Setaria viridis
Setaria viridis, joka tunnetaan nimellä viherpantaheinä, on nopeakasvuinen yksivuotinen heinäkasvi. Se on kotoisin Euraasiasta ja on nykyään levittäytynyt lähes kaikkialle maailmaan. Se muodostaa kapealehtisiä mättäitä, joissa on ohuet ja kaarevat varret. Varsien päissä on lieriömäiset ja pehmeät tähkät, jotka muistuttavat ketunhäntää. Erittäin sopeutuvaisena se kasvaa hyvin muokatussa maassa, tienvarsilla ja avoimilla alueilla. Se tunnetaan viljellyn tähkäpantaheinän villinä kantamuotona. Lyhyen elinkaarensa vuoksi sitä käytetään myös mallikasvina C4-fotosynteesin tutkimuksessa bioenergiakasveilla.
Sida acuta
Sida acuta
Sida acuta on malvakasvien (Malvaceae) heimoon kuuluva monivuotinen varpu, joka on kotoisin trooppisesta Amerikasta ja levinnyt nykyään kaikkialle tropiikkiin. Se kasvaa pystysuoraan noin metrin korkuiseksi. Kasvilla on ohuet ja kovat varret, limainen maitiaisneste sekä kapeat, teräväkärkiset ja sahalaitaiset lehdet. Pienet, 6–10 mm kokoiset kukat ovat vaaleankeltaisia ja tähdenmuotoisia, ja ne kasvavat yksittäin tai pienissä ryhmissä lehtihangoissa. Lajia pidetään ensisijaisesti rikkakasvina: se valtaa laitumia, joutomaita ja tienvarsia muodostaen tiheitä pensaikkoja ja jättäen maaperään vuosia säilyviä siemeniä. Sen varsista valmistetaan luutia, ja sitä käytetään monien maiden kansanlääkinnässä.
Sydänlehtisida
Sida cordifolia
Sida cordifolia, joka tunnetaan yleisesti nimillä sydänlehtisida tai bala, on malvakasvien (Malvaceae) heimoon kuuluva monivuotinen varpu. Se on kotoisin Intiasta, mutta on kotiutunut kaikkialle tropiikkiin ja subtropiikkiin. Kasvi kasvaa 50–200 cm korkeaksi, ja sillä on haaroittuneet, tyvestä puutuneet varret. Sen sydämenmuotoiset, samettiset lehdet ovat pehmeän valkoisen karvan peitossa, ja kukat ovat pieniä ja keltaisia, joskus oranssikeskustaisia. Ayurvedisessa lääkinnässä "Bala"-nimellä arvostettu kasvi on levinnyt laajalti myös pientareiden ja laidunten rikkaruohona, ja sitä pidetään nykyään haitallisena vieraslajina osissa Afrikkaa, Australiaa, Yhdysvaltojen eteläosia sekä useilla Tyynenmeren saarilla.
Viuhkoterälehtinen
Sida sp
Viuhkoterälehtinen (Sida sp.) on Malvaceae-heimoon kuuluva yrttikasvien ja pensasmaisten kasvien suku, johon kuuluu yli 170 lajia. Ne ovat kotoisin Amerikan trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta. Kasvit voivat kasvaa jopa 2 metrin korkeuteen, ja niillä on karvaisia, huopamaisilta tuntuvia varsia sekä pieniä viisiterälehtisiä kukkia keltaisissa, oransseissa tai valkeissa sävyissä. Useilla lajeilla on pitkä historia perinteisessä lääketieteessä Brasiliassa, Intiassa ja Afrikassa.
Ruskoharhainen
Siderasis fuscata
Siderasis fuscata, tunnetaan yleisesti nimellä ruskoharhainen, on monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka on kotoisin Brasilian trooppisista sademetsistä. Sille ovat ominaisia leveät, samettimaiset tummanvihreät lehdet, joiden alapinnat ovat selvästi violetinpunaiset, ja ne muodostavat tiiviitä ruusukkeita. Pienet violetinpunaiset kukat puhkeavat suoraan lehdistöstä kesän aikana. Erinomainen vähävaloa sietävä huonokasvi niille, jotka haluavat eksotiikkaa trooppisesta kauneudesta minimaalisella hoidolla.
Niittysilau
Silaum silaus
Niittysilau (Silaum silaus) on sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon kuuluva monivuotinen kasvi, ja se on Silaum-suvun ainoa laji. Se on levinnyt kaikkialle Eurooppaan Länsi-Siperiaan asti, ja sitä kasvaa myös Suomessa kosteilla, hoitamattomilla niityillä ja laitumilla savisilla, neutraaleista lievästi emäksisiin maaperillä. Sen varsi kasvaa jopa 100 cm korkeaksi, ja pienet kellertävät kukat ovat kerääntyneet sarjamaisiin kukintoihin, jotka kukkivat kesäkuusta elokuuhun. Murskatut kasvinosat vapauttavat epämiellyttävän rikkivedyn hajun. Sitä pidetään vanhojen, perinteisesti hoidettujen niittyjen indikaattorilajina.
Kohokit
Silene
Silene eli kohokit on kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimon suurin suku, johon kuuluu noin 500–900 yksi-, kaksi- ja monivuotista kukkivaa kasvilajia. Ne ovat kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilta vyöhykkeiltä. Kasvit tunnetaan siroista, torvimaisista kukistaan, joiden värit vaihtelevat vaaleanpunaisesta punaiseen, valkoiseen ja violettiin. Terälehdissä on usein lovi ja verhiö on pullea. Monet lajit houkuttelevat perhosia, kolibreja ja muita pölyttäjiä, mikä tekee niistä arvokkaita lisiä luonnonmukaisiin puutarhoihin, niityille ja kivikkopuutarhoihin.
Harmaakäenkukka
Silene coronaria
Harmaakäenkukka (Silene coronaria, syn. Lychnis coronaria) on vaatimaton, lyhytikäinen perenna tai kaksivuotinen kasvi kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimosta, joka on kotoisin Välimeren alueelta ja Lounais-Aasiasta. Kasvi on tunnettu hopeanharmaiden, nukkamaisten lehtien ja kirkkaan purppuranpunaisten, vaaleanpunaisten, punaisten tai valkoisten kukkien (halkaisija n. 2–3 cm) välisestä upeasta kontrastista. Ensimmäisenä vuonna se kasvattaa samettisen tyviruusukkeen, ja toisena vuonna siitä nousee pystyjä, haaroittuneita varsia, jotka kasvavat 60–90 cm korkeiksi. Se säilyy puutarhassa luotettavasti vuosia tehokkaan itsekylväytymisen ansiosta.
Nurmilaukka
Silene vulgaris
Silene vulgaris on monivuotinen Caryophyllaceae-heimoon kuuluva ruohokasvi, joka on kotoisin Euroopasta (mukaan lukien Portugali), lauhkeasta Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta, ja on levinnyt suureen osaan Pohjois-Amerikkaa. Se muodostaa 50 cm – 1 m korkeita mättäitä, joissa on harmaanvihreät lehdet ja hieman puumainen tyvi. Keväästä loppukesään se avaa valkoisia, lovipetaleisia kukkia, joista jokainen on kiinnittynyt turvonneeseen, uurteiseen verhiöön, joka näyttää pieneltä virtsarakolta. Se kasvaa polkujen varsilla, kuivilla niityillä ja kivisillä rinteillä.
Kompassikukat
Silphium
Silphium on Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva vankka monivuotisten kasvien suku, joka kuuluu asterikasvien (Asteraceae) heimoon. Sukuun kuuluu noin 17–18 lajia, mukaan lukien tunnettu kuppikukka (Silphium perfoliatum), kompassikukka (Silphium laciniatum) ja preeriasilpium (Silphium integrifolium). Nämä vaikuttavat perennat voivat kasvaa jopa 3 metrin korkeuteen ja kukkivat kirkkaankeltaisin, auringonkukkaa muistuttavin kukin kesällä ja syksyllä. Kompassikukan lehdet asettuvat pohjois-eteläsuuntaisesti minimoidakseen veden haihtumisen keskipäivän paahteessa, kun taas kuppikukan vastakkain kasvaneet lehdet muodostavat luonnollisia ”kuppeja”, jotka keräävät sadevettä linnuille ja hyönteisille. Silphium-lajit ovat tärkeitä preerioiden monimuotoisuudelle ja houkuttelevat laajasti pölyttäjiä, lintuja ja hyönteisiä.
Maarianohdake
Silybum marianum
Maarianohdake on yksivuotinen tai kaksivuotinen asterikasvien heimoon kuuluva ruoho, joka on kotoisin Välimeren alueelta Keski-Aasiaan ulottuvalta vyöhykkeeltä. Ensimmäisenä vuonna se muodostaa lehtiruusukkeen, jossa on suuret, kiiltävät lehdet valkoisilla suonilla ja piikkisillä reunoilla. Myöhemmin se kasvattaa 1–2 metriä korkean varren, jossa on kesällä kukkivat purppuranväriset mykeröt, joita ympäröivät kovat piikit. Tuuli levittää valkoiset haivenpallohedelmät, joten kasvi kylväytyy helposti itse ja voi käyttäytyä rikkaruohon tavoin alkuperäisen esiintymisalueensa ulkopuolella.
Paratiisipuu
Simarouba amara
Simarouba amara, joka tunnetaan yleisesti paratiisipuuna tai karvaspuuna, on majesteettinen trooppinen ikivihreä puu, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsistä. Sen tuntomerkkejä ovat kiiltävät, tummanvihreät parilehdykäiset lehdet sekä suora runko, jossa on sileä, harmahtava kuori. Puu tuottaa pieniä, huomaamattomia kellertäviä kukkia, joista kehittyy soikeita luumarjoja, jotka kypsyessään muuttuvat punaisista mustanvioleteiksi. Sitä arvostetaan suuresti alkuperäisalueillaan lääkinnällisten ominaisuuksiensa vuoksi – erityisesti kuori, joka sisältää karvaita kvassinoideja ja jota käytetään erilaisten vaivojen hoitoon.
Katkerapuu
Simarouba glauca
Katkerapuu (Simarouba glauca) on nopeasti kasvava ikivihreä puu, joka on kotoisin Keski-Amerikasta, Karibialta ja Etelä-Floridasta ja kuuluu Simaroubaceae-heimoon. Sillä on kiiltävät, parilehdykkäiset lehdet, jotka ovat aluksi punertavanoransseja ja muuttuvat kypsyessään syvänvihreiksi. Pienet keltaisesta kermanvalkoiseen vaihtelevat kukat kukkivat myöhäistalvesta kevääseen, ja niitä seuraavat tummanpurppurat, oliivinmuotoiset luumarjat. Erittäin sopeutuvainen puu sietää monenlaisia maaperiä, kuivuutta, suolapärskeitä ja huonoja olosuhteita vakiinnuttuaan, mikä tekee siitä suositun varjo- ja katupuun lämpimissä ilmastoissa. Sen kuorella ja lehdillä on pitkä historia perinteisessä lääketieteellisessä käytössä, erityisesti kuumeen ja punataudin hoitoon.
Jojoba
Simmondsia chinensis
Jojoba (Simmondsia chinensis) on ikivihreä monivuotinen pensas, joka on kotoisin Yhdysvaltojen lounaisosien ja Luoteis-Meksikon aavikkoalueilta (Sonoran aavikko). Simmondsiaceae-heimon ainoana edustajana se muodostaa tiheän ja pyöreän, noin 2–2,5 metriä korkean pensaikon. Sen paksut, nahkamaiset ja harmaanvihreät lehdet minimoivat veden haihtumisen. Jojoba on kaksikotinen kasvi (hede- ja emikukat eri yksilöissä), jonka siemenistä saadaan ainutlaatuista nestemäistä vahaa. Tämä vaha muistuttaa läheisesti ihmisen ihon talia ja sitä käytetään laajasti kosmetiikassa jojobaöljyn nimellä. Kasvi on erittäin kuivuudenkestävä vakiinnuttuaan; se selviää vain 250–800 mm vuotuisella sademäärällä ja sietää karua sekä suolaista maaperää.
Sinapit (suku)
Sinapis
Sinapit (Sinapis) on pieni yksivuotisten yrttien suku kaalikasvien (Brassicaceae) heimossa, kotoisin Välimeren alueelta, Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Tunnetuin laji on keltasinappi (Sinapis alba), jonka jauhetuista siemenistä valmistetaan keltaista pöytäsinappia; peltosinappi eli villisinappi (S. arvensis), yleinen rikkakasvi viljelysmailla, luokitellaan myös usein tähän sukuun. Ne ovat pystykasvuisia, 50 cm – 1 m korkeita kasveja, joilla on karheat, liuskaiset lehdet ja neliterälehtisten keltaisten kukkien ryppäitä keväällä ja kesällä, joita seuraavat ohuet siemenpalot. Ne kasvavat erittäin nopeasti, kukkien 4-6 viikkoa kylvöstä. Mausteen lisäksi nuoria lehtiä syödään kypsennettyinä, ja Euroopassa keltasinappia kylvetään laajalti viherlannoitteeksi ja peitekasviksi.
Rikkasinappi
Sinapis arvensis
Rikkasinappi (Sinapis arvensis) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon kuuluva yksivuotinen ruoho, joka on kotoisin Välimeren alueelta, Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja osista Aasiaa. Nykyään se on kotiutunut myös Amerikkaan, Australiaan ja Etelä-Afrikkaan. Kasvi kasvaa yleensä 20 cm – 1 m korkeaksi ja tuottaa keltaisia, neliterälehtisiä kukkaryppäitä keväästä loppukesään. Se kasvaa erityisesti viljelyksillä, pientareilla ja joutomailla kalkkipitoisessa ja aurinkoisessa maaperässä, ja se on yleinen rikkakasvi viljapelloilla. Nuoria lehtiä käytetään keitettynä ravinnoksi, ja jauhetuista siemenistä saadaan sinapin kaltaista maustetta.
Kiinanmehipuu
Sinocrassula yunnanensis
Sinocrassula yunnanensis, eli kiinanmehipuu, on pieni ruusukkeita muodostava mehikasvi, joka on kotoisin Kiinan Yunnanin maakunnan vuoristoalueilta. Sen sukkulamaiset lehdet ovat tiheän, hienon ja pehmeän karvoituksen peitossa. Lehtien väri vaihtuu kesän tummanvihreästä syvän suklaanruskeaan tai punertaviin sävyihin viileämpinä kuukausina. Kasvi lisääntyy helposti sivuruusukkeilla muodostaen lopulta tiheitä mättäitä. Se kukkii kermanvalkoisin kukkasin pitkien kukkavarsien päähän; kukkinut ruusuke kuolee kukinnan jälkeen.
Rohtopernaruoho
Sisymbrium
Pernaruohot (Sisymbrium) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon kuuluva suku, johon kuuluu noin 40 yksi- ja kaksivuotista ruohovartista lajia. Yleisin laji, rohtopernaruoho (Sisymbrium officinale), on joutomailla, tienvarsilla ja pensasaidoissa viihtyvä rikkaruohomainen kasvi, joka on levinnyt laajalle Euroopassa ja kotiutunut ympäri maailmaa. Sillä on pienet keltaiset neliterälehtiset kukat ja hoikat litupalot. Historiallisesti sitä on kutsuttu "laulajanruohoksi", ja oopperalaulajat sekä puhujat käyttivät sitä käheyden lievittämiseen ja äänen suojaamiseen.
Kirjosilmiö
Sisyrinchium angustifolium
Sisyrinchium angustifolium (tunnetaan myös nimellä kapealehtinen kirjosilmiö) on Itä-Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen kasvi, joka kasvattaa lyhyestä juurakosta tiheitä, heinämäisiä mättäitä. Vaikka se näyttää heinältä, se kuuluu todellisuudessa kurjenmiekkakasvien (Iridaceae) heimoon. Sen kapeat, 2–6 mm leveät miekkamaiset lehdet kasvavat viuhkamaisesti, ja varret ovat litteät, siivelliset ja 15–50 cm korkeat. Loppukeväästä alkukesään se kukkii pienin, noin 1–1,5 cm levein, kuusiterälehtisin sinivioletein kukkasin, joiden keskellä on keltainen ”silmä”. Kukat avautuvat aamulla ja sulkeutuvat iltapäivällä tai illalla. Sen luonnollisia elinympäristöjä ovat niityt, avoimet metsät ja kosteat ruohikot. Kasvi houkuttelee mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja perhosia, ja se leviää helposti siemenistä.
Mitä ovat Helpot kasvit?
Helpot kasvit ovat ihanteelliset aloittelijoille tai ihmisille, joilla on vähän aikaa hoitoon. Nämä lajit sietävät kastelun virheitä, valon vaihteluja eivätkä vaadi jatkuvaa huomiota. Täydelliset niille, jotka aloittavat juuri kasvien kanssa.
Vinkkejä Helpot kasvit:n hoitoon
Menestyäksesi helpot kasvit:n kanssa: vähemmän on enemmän. Vältä ylikastelua, valitse sopivalla valolla oleva paikka ja anna maaperän kuivua kastelukertojen välillä. Useimmat näistä kasveista mieluummin 'unohdetaan' silloin tällöin.